Tukiainen, Hassu rakas korvaimplantti

Hassu rakas korvaimplantti on kirjailija Tapani Tukiaisen viidestoista teos, joka on omistettu huonokuuloisille ja syrjäänsysätyille. Sisäkorvaistutteen saaminen avasi kirjoittajalle lintujen laulun, kävelijöiden askeleet ja tuulen huminan. Puheet hukkuivat vielä kovaan meteliin ja paukkeeseen, mutta korvapoliklinikalla todettiin asioiden etenevän hyvään suuntaan. Surrealistikirjailija André Breton kutsui kaikki hyvin ja huonosti kuulevat elämästä nauttimiseen ja vapauttavaan nauruun. Eläinystävien pariin vetäytynyt erakkorunoilijakin innostui liittymään joukkoon. Ja kissat, koirat, virtahevot ja norsut. ”Tunnelma oli puulämmitteisessä tilassa liki arkaainen. Kiuas hehkui ja vesikauhalliset sylkivät höyryä. Minä näin, aistin ja haistoin. Tuntui kuin olisin niiden keskellä myös kuullut.”