Tynni, Sukua olen auringon ja tuulen - Runot vuosilta 1938–1954

Rakastetun runoilijan runot vuosilta 1938-1954. Sävel helisi nuorista, hennoista puista, en missään sen kaltaista kuulleeni muista, kuin arkain silmujen alta se tuuli - sitä korvalla kuullut en, sielu sen kuuli. Valo piirsi tielleni elävän merkin, jota lehvät kaarsivat viivoin herkin. Mihin jäi se? Loittonen tuulien viedä. Sen jälkeen mistään en mitään tiedä. Aale Tynnin runoudelle on leimallista vahva rytmi, soinnillisuus ja kerronnallisuus. Hänen runonsa ovat innoittaneet...