Kivinen, Aurinkotanssi - Eeppinen vaellus

"käytän minulle annetun ajan, hetkeni valokeilassa kertaan, mitä olen nähnyt ja kuullut pakkasessa rasahtelevan puun kuunkierron aikana tähtitaivaan alla, metsän reunassa olen yksi takajaloillaan seisovista" Aurinkotanssi on kutsu ajattomalle vaellukselle, kohti valoa. Runon urbaani kertoja palaa luontoon, veden ja tulen äärelle, alkutilaan. Hiljaisuudessa, pakkasessa jokainen poissaoleva ääni erottuu selvemmin; läheisyys ja yksinäisyys näyttävät molemmat rantansa. Poissaolo voi olla vahvinta läsnäoloa. Keskeneräinen perintövene palaa kuviin. Aurinkotanssi on myös kasvutarina; elämä on luopumista, mutta myös tulen tanssia, uusia alkuja, “kun valoa on paljon, pieni ikkuna riittää”. Aurinkotanssi on neliosaisen Ahtola-runosarjan päätös. AP Kivinen on monet runolavat ja -klubit kiertänyt, myös Poetry Slamin Suomen mestarina (2015) tunnettu jyväskyläläinen runoilija. Edellinen runoteos, luonnon monimuotoisuutta ylistävä, riemukas Sudenkorennon siivellä (2024) on ilahduttanut kaikenikäisiä runojen ystäviä päiväkodeissa, kouluissa, kirjastoissa ja kapakoissa. Toinen runoteos, kiihkeän parisuhteen mukana sykkivä Tšernobylin kissat oli Tiiliskivi-palkintoehdokkaana (2017).