Hahtokari, Maa- ja aurinkoenergian hyödyntäminen matalaenergiakerrostalorakentamisessa

Tulevat energiatehokkuuden parannukset asettavat rakentajille suuret haasteet. 1970-1980 öljykriisien jälkeen rakennusten energiatehokkuutta parannettiin sillä seurauksella että rakennusten käyttäjät alkoivat oireilla. Rakenteisiin pääsi syystä tai toisesta tiivistymään kosteutta ja seurauksena syntyi mikrobivaurioita ja sisäilmaongelmia. Määräysten parantaminen lähes nollaenergiatasoon vuosikymmenen aikana vuoden 2020 loppuun mennessä edellyttää laajaa tutkimustietoa, etteivät samat virheet toistu. Tässä tutkimushankkeessa on seurattu kahden tilasuunnitelultaan samanlaisen 8-kerroksisen kerrostalon toteutunutta energiakulutusta sekä sitä, mikä vaikutus maa- ja aurinkoenergialla on rakennusten ostoenergiaan. Rakennusten lämmitys ja lämmin käyttövesi tuotetaan geotermisesti sekä aurinkokerääjiä hyödyntäen. Siirryttäessä parempiin energiatehokkaisiin rakennuksiin on julkiseen keskusteluun noussut kysymys rakennuksen vaipan eristekerroksen paksuntamisen vaikutus rakenteen kosteustekniikkaan; onko riskiä eristekerroksen paksuntamisessa kosteuden tiivistymiseen. Tätä ongelmaa on tutkimushankkeessa tarkasteltu monitoroimalla rakennusten seinärakenteessa eristekerroksen sisä- ja ulkopinnan lämpö- ja kosteusolosuhteita 12 eri mittauspisteessä sekä teoreettisesti tarkasteltu lämmön- ja kosteuden siirtymistä eri rakennetyypeissä Comson Multiphsicks-ohjelmistolla.