Sandelin, Minä, Camée

Camée vaeltaa halki Euroopan historian. Esinemotiivi eri omistajien kädessä näiden elämänkohtaloita seuraten on klassisen kirjallisuuden vanhimpia taidekeinoja. Suomen kirjallisuuden tunnetuin on Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomusten kuninkaan sormus. Anu Sandelinin kolmas teos Minä, Camée noudattaa perinnettä luovalla tavalla. Kamee on simpukankuoreen kaiverrettu pieni reliefi, jota yleensä käytetään rintakoruna. Tämä kamee, joka saa nimen Camée, ei ole mikä tahansa somiste, vaan rakkauden pantti. Itävällan nuori keisari Frans Joosef antaa sen vuonna 1853 kihlajaislahjaksi morsiamelleen, Baijerin Elisabetille. Korun kuvana on tietysti saajan piirteet. Vain viisitoistavuotias Sisi, myöhemmin kauneudestaan ja onnettomasta kohtalostaan tunnettu Itävalta-Unkarin keisarinna Elisabet, kantaa Caméeta huivinsa kiinnikkeellä hurjilla ratsastusretkillään Itävallassa, Baijerissa, Ranskassa ja Englannissa. Yhtä huolettomasti hän siitä luopuu antaen sen ystävänlahjana preussilaiselle kreivittärelle Carolina von Bülowille, jonka upseerimies pestautuu Venäjän armeijan palvelukseen. Näin Camée siirtyy uuden omistajansa rinnalla Ukrainan Harkovaan saaden edelleen vauhdikasta kyytiä nuorten aatelisrouvien ratsujen selässä. Anu Sandelin kirjoittaa vaiheikkaan ja kulttuurisesti rikkaan panoraaman Euroopan historiasta 150 vuoden ajalta, Dichtung und Warheit, totta ja tarua, kuten klassisessa sivistyksessä on tapana. (FT Kari Sallamaa)