”Joku oli varmaankin panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet vangittiin, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään pahaa.” Kafkan Oikeusjuttu on käsite. Se on kuvaus yksilön kohtaamisesta kasvottoman, selittämättömän vastavoiman kanssa, kysymyksistä jotka jäävät vastausta vaille, puheesta johon kukaan ei reagoi. Kafkan ensimmäinen postuumi teos vuodelta 1925 osui kipukohtiin, jotka eivät ota parantuakseen. Vaikka Kafka eli ennen natsien aikaa ja juutalaisvainoja, totalitarismi ei ollut uusi eikä vieras asia, ja hän tavoitti teoksiinsa kasvottoman poliisivaltion hengen, puristuksen, johon vapaa ihminen voi joutua. Toisaalta on perusteltua nähdä hänet sisäisen maailman ahdistuksen ja epäloogisuuden terävänä kuvaajana. Kafkasta on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimusta, mutta Oikeusjutun tarina ei analysoimalla tyhjene, vaan puhuttelee lukijoita sukupolvesta toiseen. Franz Kafka syntyi 3.7.1883 Prahassa, silloisessa Itävalta-Unkarissa, juutalaiseen kauppiasperheeseen. Hän kirjoitti laajan tuotantonsa saksaksi ja kuoli 41-vuotiaana tuberkuloosiin 3.6.1924. Kafkan mullistavan omaleimaiset teokset julkaistiin pääasiassa hänen kuolemansa jälkeen. Teosten sivuilla byrokratia, totalitarismi ja syvyyspsykologiset teemat näyttäytyvät milloin absurdin huumorin, milloin painajaisunen sävyissä. Kafka tunnetaan kautta maailman, ja hänen tuotantonsa on jättänyt kirjallisuuteen lähtemättömän jäljen.