Mornštajnová, Hiljaiset vuodet

"Vanhemmillani saattoi olla hyvä syy lähteä ja sulkea ovi menneisyyteen. Ehkä minä olin nyt raottanut sitä, ja se paha, jonka he olivat halunneet jättää taaksensa, löytäisi meidät." Hätkähdyttävä yhteiskunnallinen perheromaani, jossa menneet teot eivät jätä rauhaan ja julma sattuma muuttaa kaiken. 13-vuotias Bohdana asuu jurottavan isänsä Svatoplukin ja kollaaseja kyhäävän äitipuolensa Bělan kanssa Meziříčín pikkukaupungissa. Tytär ei ymmärrä, miksi isä käyttäytyy kuin häntä ei olisi olemassakaan. Sitten kuolinvuoteellaan makaavan isoäidin sanat saavat Bohdanan tajuamaan, ettei hän tiedä perheensä menneisyydestä mitään. Tarinan toisessa aikatasossa Svatopluk kasvaa isäänsä ihaillen vannoutuneeksi kommunistiksi. Hän haluaisi oppia soittamaan pianoa, mutta päätyy töihin puolueeseen. Työn paineista ja sosialismin horjumisesta huolimatta hän on onnellinen; hän rakastaa perhettään ja etenee urallaan. Mutta sitten tapahtuu jotain peruuttamatonta. Isän ja tyttären näkökulmia vuorotellen Hiljaiset vuodet kertoo suvun traagisen tarinan läpi toisen maailmansodan, kommunismin ajan ja sitä seuranneiden vuosien. Teos kuvaa perhesuhteita säälimättömän tarkasti ja näyttää, miten vaietut salaisuudet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Se kysyy, onko menneitä tekoja mahdollista hyvittää ja antaa anteeksi. Voiko yhteyden löytää vuosien vaikenemisen jälkeenkin?