Oittinen Hannu, Mannen kehto, öinen lehto

Tarinan lähtökohta on 1970-luvulla sattunut potilaan kuolemaan johtanut tapaus eräässä suomalaisessa mielisairaalassa, mutta tarinan pääosa loppuratkaisua myöten on kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta. Päähenkilöillä on osittain yhtymäkohtia todellisiin henkilöihin, mutta vain viitteellisesti, satunnaisesti ja osittain ristiriitaisesti. Pääosalla henkilöistä ei ole mitään vastinetta todellisuudessa, Sandbyn sairaala ei sijaitse ruotsinkielisellä alueella eikä ”Manne Lehdolla” ole romanitaustaa. Tarina kuvaa 1970-luvun elämää mielisairaaloissa, joissa oli paljon kouluttamattomia tai muuten väliaikaisia hoitajia. Asuttiin vaatimattomissa oloissa sairaaloiden asuntoloissa, elämä oli irrallista, ero lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan välillä oli iso. Uudet hoitoaatteet ja uusi elämäntapa törmäsivät vanhan kristillis-siveellisen hoitokäytännön kanssa. Niiden välimaastossa oli harmaa vyöhyke, jossa sattui mitä sattui.