Weckroth, Kymmenen tikkua laudalla

“Etsi Alimmaisia. Heitä on helpompi löytää kaduilta kuin Pisteettömiä. Alimmaiset todennäköisesti kuitenkin torjuisivat hänet, huomatessaan ettei hänellä ollut ranneketta, ja hän päätyisi Pisteettömien joukkoon, jonne oikeasti kuuluikin. Lilin katse haravoi ihmisvirtaa, etsien tummanharmaata. Sitä ei ollut niin helppo erottaa kuin hän oli olettanut, tai muistanut. Hän oli Kaupungissa asuessaan kulkenut itse kadulla, virran mukana, lukemattomat kerrat. Mutta ollut yhtä välinpitämätön toisia kansalaisia kohdatessaan kuin muutkin. Lilin katse seurasi tovin erästä kansalaista, kunnes huomasi tämän asun harmaasävyn kertovan sittenkin Keskimmäisen statuksen. Mutta äkkiä hänen katseensa osui kaukaiseen hahmoon, jossain virran laitamilla. Väriin, joka ei ollut tumman eikä vaalean harmaa, vaan... Lili joutui hetken hakemaan värin nimeä muististaan. Ehkä hän ei olisi edes tiennyt sitä, jos ei olisi oppinut sitä äidiltään, joka rakasti maalaamista. Se oli valkoinen.” Kymmenen tikkua laudalla on jatko-osa dystopiaromaanille Sinun on aika kadota (Kustannus HD 2022). Mitä yhteiskunnassa selviytyminen edellyttää, ja mitä olisit valmis siitä maksamaan? Vapautesi, inhimilliset tunteesi, ihmissuhteesi? Vai luopuisitko turvallisuuden illuusiosta, vankilasta, saavuttaaksesi sen mikä todella merkitsee?