Sylvius, Katoaminen - Romaani

”Koulumatkalla astun kotilon päälle ja sen limainen sisus sotkeutuu hiekkaan ja kuorenmuruihin. Tuijotan sotkua inhoten ja näen rumuuteni: tunteiden koteloiminen on onnistunut Vanhempia pitää suojella lasten tunteilta. Sitten lapset koteloituvat, sairastuvat ja kuolevat Olen aina ajatellut kuolemaa, ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Jatkaako aika kulumistaan? Minusta on tullut outo. Olen alkanut syödä vähemmän. Se auttaa huoleen ja suruun ja kaikkeen tuskaani. Suru on levittäytynyt...