Niemi, Stalinin hirttonuora - punainen Suur-Suomi 1940

Jos Suomi olisi vallattu talvisodassa, se olisi liitetty Neuvostoliitttoon tai jatkanut erillisenä valtiona. Tämä kirja on fiktio jälkimmäisestä vaihtoehdosta, jolloin "Terijoen hallitus" eli Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan hallitus nousee valtaan ja Itä-Karjala liitetään Suomeen. Punaisen Kansanarmeijan voitonparaati marssii Helsingin Kauppatorille, ja samalla punalippu nostetaan presidentinlinnan salkoon. Maata aletaan hallita Terijoen hallituksen jo sodan alussa kaavailemalla tavalla Otto Ville Kuusisen ja Arvo "Poika" Tuomisen johdolla. Kansanrintamahallitukseen otetaan myös porvariministereitä: esim. Juho Kusti Paasikivi saadaan suostuteltua ulkoministeriksi ja Urho Kekkonen sisäministeriksi Yrjö Leinon kumppaniksi. Oikeaoppista kehitystä ja vallankäyttöä valvoo tarkasti Neuvostoliiton suurlähettiläs Andrei Zhdanov. Mitä hän sanoo, kun julkisuuteen ilmestyvät sellaiset teokset kuin Yrjö Jylhän "Kiirastuli" ja Pentti Haanpäään "Korpisotaa"? Mutta Vapaan Suomen Radion lähetyksiä Ruotsista käsin ei voi estää. Niissä selostetaan armottoman tarkasti mm. Stalinin suomalaisvainot 30-luvun Neuvostoliitossa. Ja Tuomisen sodanaikainen luopuruus paljastuu ennen pitkää Zhdanovilekin, jonka suomalainen rakastajatar sen sijaan pysyy salaisuutena melkein kaikille. Hella Wuolijoen kartanon juhlissa tavataan Saksasta paennut kuuluisa kommunistikirjailija Bertold Brecht kolmen naisensa kera. Siellä myös Hertta Kuusinen ja Olavi Paavolainen katsovat ensi kerran toisiaan syvälle silmiin. Kulttuuriväen matkalla Itä-Karjalaaan tapahtuukin sitten kaikenlaista. Stalin seurueinee tulee yllättävälle vierailulle Suomeen ankarat vaatimukset mukanaan. Vierailun kohokohtana esitetaan itsensä tasavallan päämiehen kirjoittama Kalevala-näytelmä, jonka tarkoitus on julistaa Kalevan kansan sosialismin voittoa ja erinomaisuutta. Pahoja ristiriitoja syntyy, kun yölliset koputukset helsinkiläiskotien oville alkavat. Pian suomalaisia upseereita ja siviilejä täynnä olevat junat jyskyttävät kohti Siperiaa ja Katynin metsää... Hautaako stalinismi alleen Suomen demokratian perinteen, laillisuusperiaatteen sekä ihmiselämän ja -arvon kunioituksen?