1939-1944 sotien aikana Itämereen laskettiin kolmen valtion toimesta noin 60 000 miinaa. Osana välirauhansopimusta niiden raivausvelvoite lankesi suurelta osin Suomen vastuulle. Vuosina 1945-1950 Suomenlahden miinanraivaus toteutettiin pitkälti varusmiesvoimin, sillä puolustuslaitos tuli välirauhansopimuksen mukaisesti saattaa rauhanajan vahvuuteen. Kymmenet varusmiehet maksoivat rauhan aikaisesta varusmiespalveluksestaan kovimman mahdollisen hinnan - oman henkensä. Raivaajat kulkivat merialueita jäiden lähdöstä jäiden tuloon kalustolla, joka ei vastannut aina käyttötarvetta. Suurin osa raivaukseen soveltuvasta raivaajalaivastosta oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle. Sotien jälkeinen miinanraivaus on urakka, joka on jäänyt suurelta osin historian hämärään. Raivaajaveteraanien haastattelut ja kaatuneiden tiedot kertovat omalta osaltaan tämän vaietun aikakauden historiaa.