Ojanen, Lorulaarin jyviä ja ruumenia - (ja mukana myös noita akanoita)

Loruvaari ja Kursivaari jatkavat absurdia ja villin vakavaa hassutteluaan Lorulaarissa uutena matkakumppanina Akanoita, leppoisa anarkisti. Runot kannustavat lapsia kaivautumaan kielen kaivoksiin; kun hallitsee kielen, hallitsee mielen - ja maailman! Onhan meitä sankareita, heitä tarvitaan, kun metsä kutistuu ja elon kehä supistuu, niinpä metsän väki valitsee uuden hallitsijan, ihmismielen vallitsijan. Joskus tarvitaan supersankareita: Superrapu, eläimien apu, tai Superlaiskis, joka unestansa herää, eläinoikeuksia perää: karsinat ja kanan kopit, siinä vankiloiden opit! Ja entä kun vanha aapinen on melko lailla kapinen, niin onko digitaaliset ne lasten uudet aapiset, ja voiko digitaalinen joskus olla kapinen? Ja sitten vähän pelottavaa pelättävää: rantaan iskee tyrsky, syynä rauskumyrsky, mutta miksi vaari pakenee rouskumetsään? Entä mitä tehdä, kun kuuluu kukku, loppuu nukku, uni hukku? Ja välillä tanssitaan luurankotangoa, kunnes tulee iltayö, kello lyö, mörkö syö - niin kenet? Entä milloin kutsutaan paikalle rikostutkijat ja muutkin noidan hutkijat? Kun on tärkeää olla jollekin tärkeä, Puolukka ja Juolukka alkavat tanssia kihlajaisvalssia. Pian isovarvas ujon karvas peukaloon rakastuu, tohveliin piiloutuu. Ja miten kaunis onkaan Kiepsinkainen kaunokainen, öinen örkkö ihanainen. Entä kuka puhui niitä, puhui näitä, puhui tuulisia säitä, puhui ummet, puhui lammet, puhui Otavat ja Tammet? Pian kaikki tanssii runoo ja rokkii: insinööri ja amatööri lyö lattiaan kannat, jo lentää sannat. Kun vaari lähtee Lampedusaan tutustumaan nykymusaan, heiluu serpentiinin peppu, kaatuupa jo vaarin reppu. Pian soittaa rotta rumpuna potta, luo rytmiä tikka tuo hurja likka, ja metsärokki on metsän shokki! Ja sitten nälkä huokaa, tuokaa ruokaa: kuka se yleensä kellii, itseään hellii, mieltään lellii ja ilolla oottelee muikkuvellii? Entä kenen kevyt ruokaohje: paljon paprikoita, hieman persikoita ja muutama noita hiiren papanoita? Mutta kun ruoka on loppu, niin tulee hoppu, hypätään laukkaan, ravataan kauppaan. Jos kauppa on loppu, loppuu hoppu. Ja lopuksi toivotetaan hyvää joulua, hauskaa touhua. Mutta miksi vaari huusi: kasaa luusi, hae uusi joulukuusi! Ja Loruvaari muistuttaa: kun joululahja tarpeeton, pian kaatopaikka täynnä on. Ja antaa oivan joululahjavinkin: lapsena kun kirjan avaa, vanhuksena mieli ravaa (ja kirjailijakin saa cavaa).