Rahikainen, Missä sydän keinuu - Mielenmaisemia

Missä sydän keinuu Mielenmaisemia Joskus ihminen miettii merkityksettömyyttään. Ja kuitenkin on ollut hetki kun olet antanut kohte liaisuuden toiselle hänen hienosta piirteestään, ja hän muisti sen seuraavana päivänä töissä kun oli allapäin kollegan tiuskittua hänelle. Tai se kerta kun vinkkasit puolituntemattomalle sielukkaan biisin ja hän tällä hetkellä kuuntelee sitä kotonaan ja saa siitä lohtua. Tai kun kerroit jollekin hömelön puujalkavitsin ja häntä hymyilyttää se vieläkin ja hän kertoo sen eteenpäin synnyttäen iloa ympäristöönsä. Tai se kerta kun kävelit kerjäläisen ohi, ja vaikka sinulla ei ollut kolikkoa antaa, niin katsoit silmiin ja hymyilit kanssa -ihmiselle niin että hänelle tuli olo että ”joku näki minut elävänä tuntevana olentona”. Ikinä ei pidä ajatella, että itse on merkityksetön. Jokainen meistä on jättänyt ja jättää jatkuvasti jälkiään kaikkialle. Pyritään siihen, että jätetään jälkeemme kauniita jälkiä, joista seuraavat muodostavat omia kauniita jälkiään eteenpäin. Laitetaan hyvä ja kaunis kiertämään.