Salovaara, Ihan pieniä lintuja

Hilpeän haikea romaani itsen hukkaamisesta ja löytämisestä sekä nähdyksi tulemisen tarpeellisuudesta. Millaista on, kun isä putkahtelee elämään lähinnä häiritsevänä, häpeää tuottavana olentona, jota ei osaa lakata kaipaamasta? Millaista on, kun lapsuuden vierailut isän luona tarkoittavat heittelehtiviä kyytejä umpihumalaisen ajamassa autossa tai piipahduksia kaljanhajuisiin kuppiloihin? Miten siitä kasvetaan aikuisiksi, entä miten häpeä vaikuttaa - mitä se vaatii tai sallii? Ihan pieniä lintuja on romaani isästä, isähäpeästä, mutta myös paljosta muusta. Se on kipeää kasvamista aikuiseksi vielä silloinkin, kun sellainen pitäisi jo olla. Se on tuulihatun keveää kerrontaa raskaista teemoista: eriarvoisuudesta ja itsensä hyväksymisestä, monien mutkien kautta. Se on kuoppainen tarina ihmissuhteista, rakkaudesta, masennuksesta ja välimatkoista, jotka voivat venyä välillä jopa loputtoman pitkiksi. Ja silti romaanin poreileva tapa keriä tarinaa lapsesta nuoruuden kautta keski-ikään on samaan aikaan kumman lohduttava, naurattava ja helliä tunteita herättävä; olemme kaikki lopulta aika pieniä lintuja. Helsingissä asuva Aija Salovaara (s. 1979) on työskennellyt tv-ohjaajana, käsikirjoittajana, toimittajana sekä sanataideohjaajana. Hän on ohjannut muun muassa voimaannuttavia sanataideryhmiä saatto- ja palliatiivisen hoidon potilaille ja toteuttanut kollektiivisia runoteoksia taidetapahtumissa. Salovaara on valmistunut taiteen maisteriksi Italiasta ja julkaissut aiemmin kaksi tietoteosta sekä yhden lastenkirjan. Ihan pieniä lintuja on Salovaaran esikoisromaani.