Mentula, Toiviokoski

Se on toivo, joka haisee. Tehtaan piipusta kohoaa savu. Sodanjälkeisessä Suomessa se tuoksuu hyvälle. Tehdaspaikkakunnalle muuttavien Vilhon ja Elsan eväät ovat köyhät, mutta he luottavat yhtiön pitävän huolen omistaan. Rintamakirjeenvaihdossa toisensa löytänyt nuoripari haistaa Toiviokosken paperitehtaan höyryissä lupauksen. Tänne rakennettaisiin perhe ja yhteinen tulevaisuus. Sodan haavat eivät kuitenkaan umpeudu helpolla, vaan ihmisiä vainoaa elämätön elämä. On nuorina leskiksi jääneitä naisia sekä miehenkuoria, jotka ovat edelleen henkisesti rintamalla. Yhteisö on yhtenäinen ulospäin, mutta sen sisällä jakaudutaan luokkaleireihin. Sekä tehdasyhteisö että Vilho ja Elsa joutuvat etsimään yhteistä säveltä. Toiviokoski on intensiivinen kuvaus jälleenrakennuksen Suomesta ja sammumattomasta elämänjanosta. Mooses Mentula (s.1976) vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kainuun korvessa Kuhmossa, asui välillä vuosia Lapissa ja on sittemmin juurtunut etsimään arkipäivän yläpuolelle nousevia tarinoita Tuusulaan. Mentula on kirjoittanut niin novelleja, romaaneja kuin kuunnelmiakin. Kirjoittamisen lisäksi hän tekee töitä peruskoulun rehtorina. Aiemmin hän on työskennellyt uutistoimittajana sanomalehdissä ja radiossa.