Kokkola, Leija

Leija kertoo lapsesta, joka jossakin jonakin aamuna herää ja muistaa, että on ensimmäinen päivä, kun isää ei enää ole. Isä on kuollut. Lapsi on huoneessaan ja kuuntelee kodin muuttuneita ääniä. Hänen ajatuksensa harhailevat. Hän muistaa tilanteita, joissa isä on mukana. Lapsi oppii, että ikävä ja suru kuuluvat elämään, mutta hän selviää. Monet menneet hetket isän kanssa ovat hyviä ja hauskoja. Ikävää saa itkeä, kun itkettää, mutta nauru ei ole kiellettyä. Joskus voi nauraa ihan...