Faitteriveljeys - Rauhanturvaajien tarinoita

Tämän kirjani on tarkoitus olla kiitos ja paljastaa mielitekoni kulkea teidän kanssanne vielä yhteinen matka jossain päin maailmaa.Muistan teitä, missä on teidän myötänne liehunut erilaisten kriisien jälkeen sinivalkoinen lippu, kun olette tehneet työtänne kaukana kotoa. Tiedän, että olette siellä joinain hetkinä kaivanneet omienne pariin. Työtehtävissä suomalaiset ovat rauhallisia, eivät komenna eivätkä käskytä, he pitävät sanansa, suomalaiset osoittavat kunnioittavansa paikallisia ihmisiä. Olette tehneet vuosikymmenestä toiseen arvokasta työtä, johon ovat jälkensä jättäneet organisaatiot, milloin kriisit, milloin juoksuhaudat poteroineen. Te olette osanneet pysyä rauhallisina ja olette osanneet ottaa oikeat työkalut ja sanat niitä tarvittaviin tilanteisiin, vaikka olette joutuneet kohtaamaan toimia humanitäärisestä työstä taistelutehtäviin. On pitänyt varoa loukkaamasta toista, on pitänyt hyväksyä ja löytää myös eri tavalla ajat- televista henkilöistä heidän vahvuuksiaan.Joka tapauksessa, joukon kokoonpanon on pitänyt vastata sille asetettua tehtävää. Saamieni haastattelujen ja niiden mukaan lähetettyjen kuvien myötä on jokaisella mahdollisuus kurkistaa elämäänne ja mielikuvissaan vaihtaa paikkaa kanssanne tai vain muistella aikaa, jolloin ovat itse olleet rauhanturvatehtävissä - työssä, jonka perimmäinen tarkoitus on ollut saada osapuolet elämään sovussa keskenään. Aloittaessani koota tätä kirjaa halusin olla mukananne, seurata työtänne päivän, kaksi ja tuntea häivähdyksen niistä tunteista, joita silloin siellä tunsitte. Olen saanut seurata: kuvata ja kirjoittaa suomalaisista rauhanturvaajista maailmalla eri operaatioissa vuodesta 1992 alkaen, joskin pääasiassa Balkanilla. Jotain olen oppinut ymmärtämään - joinain hetkinä on ollut pakko vain olettaa, että noinhan sen pitikin mennä. Ymmärrän, ettei ole ollut helppo lähteä kotoa pomppa päällä tai istua koneessa pyssy sylissä, kuten ovat tehneet erityisesti ensimmäiset Suomesta koneeseen nousseet. Monella on ollut takanaan vain muutaman viikon mittainen koulutus, ja heidän joukostaan on heitä, joista osa lähti mahdollisesti ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneeseen. Maailmalle, eri operaatioihin, on teitä päättänyt lähettää ylin valtiojohto, heidän päätöksiinsä olemme kaikki voineet vaikuttaa antamalle heille äänemme. Tässä vaiheessa kirjan valmistumista haluan kiittää kaikkia, haastateltuihin suostuneita ja myös heitä, jotka minulle ovat järjestäneet kuvausmatkoille liput ja muun tarpeellisen. Juuri tässä hetkessä haluan sanoa, kuten kirjassani vuonna 2006: ” Se, mikä lähtee sydämestä, löytää sydämeen.”