Rose, Nihilismi - Modernin ajan vallankumouksen alku ja juuri

”Mitä nihilismi tarkoittaa?”, kirjoitti Friedrich Nietzsche; ”Se tarkoittaa sitä, että korkeimmat arvot menettävät merkityksensä. Ei ole päämäärää... Ei ole totuutta, ei mitään, mikä itsessään 'on'. Ei ole olemassa vastausta kysymykseen: miksi?” ”Nihilismistä on tullut meidän aikanamme niin laajalle levinnyttä sekä kokonaisvaltaista ja se on työntynyt niin syvälle nykyihmisten mieliin ja sydämiin, että ei ole enää mitään ”rintamaa”, missä sitä vastaan voisi taistella. ” Eugene (isä Serafim) Rose Vuonna 1962 nuori Eugene Rose (tuleva isä Serafim) otti tehtäväkseen kirjoittaa monumentaalisen teoksen nykyajalle ominaisesta Totuuden hylkäämisestä. Niistä sadoista sivuista, jotka hän koosti tätä teosta varten, on ainoastaan nyt käsillä oleva essee säilynyt loppuun saakka viimeisteltynä käsikirjoituksena. Tässä kirjoituksessa hän paljastaa nykyaikaista ajattelua ja elämäntapaa kannattelevan perususkomuksen ”kaikki totuus on suhteellista” ja osoittaa miten tuo uskomus on valjastettu käytännön toiminnaksi. Tänään, kuusi vuosikymmentä sen jälkeen kun hän laati käsikirjoituksen, on tämä essee ajankohtaisempi kuin koskaan. Se selvittää selkeästi miksi nykyaikaiset ajatukset, arvot ja ”ajanhengen-mukaiset” asenteet niin nopeasti suuntautuvat kohti moraalista sekasortoa samalla kun nihilismin filosofia tunkeutuu yhä syvemmälle yhteiskunnan eri osa-alueilla. Nietzsche oli oikeassa ennustaessaan, että 20. -vuosisata johdattaa ”nihilismin riemuvoittoon”. ”Ateismi, todellinen olemuksellinen ateismi, polttava viha näennäisen epäoikeudenmukaista ja julmaa Jumalaa kohtaan, on hengellinen tila; se on vakava yritys taistella todellista Jumalaa vastaan. Kuitenkin Nietzsche kutsuessaan itseään Antikristukseksi, tuli samalla todistaneeksi kaipuunsa Kristusta kohtaan.” Joitakin vuosia tämän esseen kirjoittamisen jälkeen Eugene Rosesta tuli ortodoksimunkki Pohjois-Kalifornian vuorilla ja hän sai nimen Serafim. Vaikka hän eli koko elämänsä Yhdysvalloissa, hänestä on tullut kuolemansa jälkeen yksi suosituimmista hengellis-filosofisista kirjoittajista Itä-Euroopassa.