Topelius, Linnaisten kartanon viheriä kamari (mp3-cd)

Zacharias Topeliuksen (1818-1898) vuonna 1859 kirjoittama romaani on suomalaisen kauhukirjallisuuden klassikko, josta on tehty myös elokuva vuonna 1945. Teos kertoo Etelä-Suomessa sijaitsevasta Linnaisten kartanosta ja sen merkillisistä tapahtumista 1830-luvun lopulla. Linnaisten kartanon perhe oli eräs maamme ylhäissukuisimmista perheistä, johon kuului eversti paroni Littow, hänen kaksi tytärtään sekä Justiina-täti. Inkerinmaalta kotoisin ollut everstin isoisä Jaakko von Littow oli jo kuollut. Hän joutui lapsena pakenemaan sodan jaloista ulkomaille, jossa hänen äitinsä sai hoidettavakseen myös nuoren aatelissukuisen ottolapsen, kun tämän isä oli kuollut Klissowin taistelussa. Poika oli tuollon Jaakon kanssa suunnilleen samanikäinen lapsi. Jaakon äiti elätti heitä molempia köyhyydestään huolimatta. Kun tätä vierasta poikaa ei enää tultu hakemaan, äiti sai synnillisen ajatuksen tehdä petoksen ja vaihtaa poikien sukunimet, jotta saisi omasta pojastaan aatelisen. Niinpä Jaakon oikea sukunimi olisi ollut Lithau, jonka hän salaisena tietonaan talletti viheriän kamarinsa tammikaappiin, kun tunsi kuolemansa lähestyvän, toivoen sen tiedon joskun päätyvän sille oikealle taholle, joka asiasta on kärsinyt. Nyt Linnaisten kartanoon tuli everstin kutsumana arkkitehti Lithau suunnittelemaan kartanon kunnostamista. Hänet majoitettiin tuohon viheriään kamariin - jossa tiedettiin kummittelevan, ja jonka epäiltiin liittyvän Jaakon molempiin kuolleisiin vaimoihin. Erikoisten tapahtumien johdosta arkkitehti pääsi käsiksi tuohon viheriän kamarin tammikaapin sisältöön, josta löysi Jaakko von Littowin tunnustuksen. Asia menee vielä mielenkiintoisemmaksi, kun arkkitehti huomaakin itse olevansa oikean Littowin perillinen, ja eversti sen mukaan oikea Lithau - eli tuo kunnianarvoisa aatelisperhe on käyttänyt monta sukupolvea hänelle kuuluvaa nimeään. Äänikirja sisältää yhden mp3-cd -levyn. Kokonaiskesto: 7 h 8 min. Lukija: Ritva-Liisa Elivuo. Kannen valokuva: Antti Lehto/Vastavalo.net. Suomennos: Ilmari Jäämaa (1888-1934) Taiteen edistämiskeskus (Taike) on tukenut tämän äänikirjan työskentelyä.