Ahola, Sermi

”Katselin vuorella tyhjiä ilmapalloja. Täytettä taivaalla. Vedin pilviin sormillani viivoja. Kiinalaiset numerot täyttivät tyhjät kuplat. Kirjoitin ja poistin, kirjoitin uudelleen ja poistin, kirjoitin, kunnes täyttämäni puhekuplat liian painavina putosivat maahan ja rikkoutuivat, jäivät muistini lokeroihin kuvina makaamaan. Lin, en saanut kaikista sanoistasi kiinni, osa niistä katosi. Puhutut lauseet ovat joskus kuin ilmaa, läpinäkyvää, niistä ei saa otetta. Sanat nousevat, nousevat ilmassa...