Tennilä, Jäämeri kutsuu - Koillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudet

Jää sulaa pohjoisnapaa ympäröivällä arktisella alueella, ja kaasu-, öljy- ja muiden luonnonvarojen hyödyntäminen on alkamassa. Kuka pääsee apajille? Samalla Koillisväylä avautuu rahtilaivoille, joiden ei tarvitse enää seilata Kiinaan Suezin kanavan kautta. Merimatka Murmanskista ja Kirkkoniemestä Shanghaihin kestää Koillisväylää pitkin vain kaksi viikkoa, Suezin kanavan kautta samaan kuluu kuukausi. Tarton rauhassa 1920 Suomi sai itselleen Venäjään kuuluneen Petsamon. Sieltä löytyi nikkeliä ja sinne voitiin rakentaa myös kaivattu satama Jäämeren rannalle. Liittoutuminen Natsi-Saksan kanssa johti kuitenkin Petsamon menetykseen 1944. Nyt Suomella on toisen kerran tarjolla namupaikka Jäämerellä. Kansainvälinen kilpailu arktisen alueen projekteista on jo käynnistynyt. Presidentti Sauli Niinistö muistuttikin elokuussa 2012 suurlähettiläille, että "arktisen alueen kehitys on luomassa meille uuden etsikkoajan, jota emme saa päästää ohitse". Toistaiseksi suomalaisyritykset ovat olleet laimeasti mukana arktisen alueen hankkeissa. Myös valtion toimet ovat olleet vähäisiä. Edes lentoyhteyttä Helsingistä Rovaniemen kautta Murmanskiin ei ole. Samaten rautatien rakentaminen Sallasta Alakurttiin ja sitä kautta saatava ratayhteys Murmanskiin ja sen ympäri vuoden auki olevaan satamaan on jäänyt selvitysten asteelle. Hukkaako Suomi tämän toisenkin Jäämeri-tilaisuutensa? Esko-Juhani Tennilä liikkuu Murmanskin alueella ja jututtaa paikallisia asukkaita, poliittisia päättäjiä ja arktisen alueen tutkijoita. Hän on mukana saamelaisnaisten jalkapalloturnauksessa Lovozerossa ja Inarissa asuvien kolttien reissussa vanhalle kotiseudulleen Petsamoon. Kirjassa kerrotaan myös suomalaistahojen ja yritysten edustajien Murmansk-käynneistä tavoitteena saada kontakteja partnereihin.