Kauhanen, Kemijärven punainen kirkkoherra - Lauri Johannes Laitisen (Lanjalan) elämä 1882–1955 

Lauri Johannes Laitiselle (1882-1955) uravalinta oli selvä jo Hämeenlinnan lyseossa. Pappina hän teki pitkän uran, mutta ei aina sopinut vallitseviin yhteiskunnallisiin ja uskonnollisiin konventioihin. Hän ajautui useissa asioissa pitkiin oikeudellisiin kiistoihin, mutta toisaalta hänellä oli myös tukijoita. Kemijärven kirkkoherra ei ollut perusmuottiin sopiva pappi - ei sisällissodan aikaisessa Suomessa eikä etenkään 1940-luvun Suomessa. Laitinen oli etsijä, joka haki kristillisyydessä jonkinlaista paluuta alkukristillisyyteen. Hän ei lähtenyt tukemaan sotapolitiikkaa, vältteli muun muassa sankarihautajaisia ja jätti pois esivallan esirukouksista. Heinäkuussa 1944 Kemijärven kirkkoneuvosto totesi, että pitäjän kirkkoherra oli siirtynyt Ruotsiin poliittisena pakolaisena. Kirkkoherra Laitinen palasi virkaansa keväällä 1945. Sotien jälkeen kirkkoherra Laitinen oli Kemijärven SKP:n paikallisosaston jäsen, ja osallistui myös Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Kemijärven osaston perustamiseen sekä auttoi Kemijärven uuden työväentalon rakentamista ja avusti lahjakkaita nuorukaisia Sirola-opistoon. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1953. Viimeiset vuodet hän asui erakoituneena Kemijärven taajaman ulkopuolella Tasasenvaaran syrjäisessä mökissä. Lanjala kuoli vuonna 1955. Hänet on haudattu Nokialle sukuhautaan. Millainen mies oli kirkkoherra Lauri Laitinen/Lanjala, jota jotkut kutsuivat Vanjalaksi? Miksi iso osa hänen elämästään oli kiistoja? Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon, taltioituihin haastatteluihin, tutkimuskirjallisuuteen ja paikallishistorioihin.