Valokuvaaja Mikael makaa sairaalassa ja on väliin hereillä, väliin valveilla. Helsingin laitakadut ja lähestyvä raitiovaunu ovat yhtä aikaa uni ja muisto. Millainen mies on jäljellä kaiken tapahtuneen elämän jälkeen? Jukka Pakkasen uusi pienoisromaani Olla, hengittää sivuaa muistojen ohella ajankohtaisia teemoja, kuten tartuntatauteja ja sotaa. Kaiken taustalla häämöttää elokuinen alppimaisema ja taustalla soivat vanhat klassikot. Teos kuljettaa mukanaan italialaiseen vuoristokylään, jonne salaisuutta kantava kirjailija on jättänyt jälkensä. Keskeisenä teemana on kuvittelu. Millaista on tulevaisuudessa, millaista menneisyydessä? Mitä olisi voinut olla? Millaista on tehdä fiktiota vasta tapahtuneesta, ja kenet laitetaan kertojaksi? Miten ikuistaa? "Mereltä nousee tuuli pyyhkii yli torien ja katujen, tavoittaa talon imeytyy porraskäytävään. Talo liikahtaa kohoaa musteensiniselle taivaalle ilmaantuu liskolintuja kymmeniä vuosia sitten ei ollut ihmisen ajatuksia tunteita unia, oli eläinten hengitys tähtien valo. Kun minua ei ole ei ole mitään. - Minä... minun täytyisi vihdoinkin oppia. - Oppia? - Että elämä on luopumista. Enää voin vain muistaa, sitä kirkkaammin mitä kauempaa. Mikä on ensimmäinen muistosi maailmasta?" Jukka Pakkanen on Helsingissä kasvanut, nykyisin Espoossa asuva kirjailija, jonka vuonna 1972 J.H. Erkon kilpailun esikoisteosvoitolla käynnistynyt tuotanto sisältää 17 romaania, kahdeksan novellikokoelmaa ja useita tietokirjoja. Lisäksi hän on kirjoittanut kuunnelmia ja tv-näytelmiä sekä suomentanut italiankielistä kirjallisuutta. Viimeksi häneltä on ilmestynyt vuonna 2021 romaani Tule, syyskuu! Helsinki - Bergamo 2020.