Hannu Salaman (s. 1936) ensimmäinen runokokoelma Puu balladin haudalla ilmestyi vuonna 1963, jolloin modernismiksi kutsuttu, loppusoinnut hylännyt suuntaus oli jo vakiintunut valtavirraksi. Prosaistina tuolloin jo debytoinut Salama sai uransa alkuvaiheen runouteen vaikutteita suomalaisesta modernismista. Samalla hänen runonsa sisälsivät laulullisia, perinteestä ammentavia elementtejä. Viime vuosina lavarunoilijana yhteistyössä huilisti-saksofonisti Hepa Halmeen kanssa esiintynyt Salama palaa tässä julkaisussa varhaisten kirjailija-aikojensa tunnelmiin alkuperäisin, aikaa hyvin kestänein tekstein, jotka hän itse lukee ja joita Hepa Halmeen, Livia Schweizerin ja Arttu Tolosen musiikki tahdistaa.