Laurila, Sitä kutsutaan elämäksi

Me olemme vielä matkalla jonnekin, pysähtyneet hiljaisuuteen, odottamaan seuraavaa liikennevaloa risteyksessä tai luvattua kuljetusta johonkin uudenlaiseen tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, joka muistuttaa erehdyttävästi aikaa ennen virusta, mutta ei sittenkään ole sama. Muutokset ja seuraukset alkanevat näkyä selvemmin, kun aikaa ehtii kulua. Kaikki tämä vaihteleva, erilainen - Sitä kutsutaan elämäksi. Siitä kiteytyi nimi ja rakenne kirjalle. Kirja on kooste aiheita, jotka koronan aikaan tuntuivat tärkeiltä ja ovat tärkeitä. Mukana on kirjallisuutta, kulttuuria, arkea ja hiukan juhlaakin. Poimin mukaan niitä muistoja, joita pidän tärkeinä ja joista on ollut iloa, myös hiljaisina päivinä. Kirja on kooste aiheita, jotka tuntuivat tärkeiltä ja ovat tärkeitä. Kirjallisuutta, kulttuuria, arkea ja hiukan juhlaakin. Tärkeitä muistoja, iloisia muistoja. Lukijat tunnistavat tuttuja paikkoja, tuttuja ihmisiä. Ei Matti ole vahingossa mukana, ei Eero, eivätkä muut henkilöt, tutut tädit ja muut. takakannen teksti Puu tarvitsee tuulen ja sateen voidakseen kasvaa lujana ja vahvana. Ihminen tarvitsee toista, kosketusta ja kontaktia. Läheisen ihmisen lähellä olemista. Halaamista ja tuntemista. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmiksi tulevat sanat. Se, mitä ainutkertaisina hetkinä puhutaan, mitä muistetaan, miten sanotaan. Sitä kutsutaan elämäksi - sikermä ajatuksia. Sinulle, luettavaksi! Ole hyvä! Liisa Laurila Sitä kutsutaan elämäksi SANATAITO 2021