Vuorjoki, Kohota siipesi, lennä! - Unohduksen unesta ikuisuuteen

Siipirikko saa runoilemalla siivet selkäänsä ja kohoaa sielunsa ikilentoon. Ota vastaan lohtu ja armo. Avaa sydämesi runoille - herkisty ja kosketu. Runot paljastavat ja hoivaavat haavoja, ilmaisevat voimakkaita tunteita uudistavista raivon kuohuista taivaallisen hurmion tuuliin. Runoissa kaivataan, voimistutaan, lumoudutaan autuudesta, etsitään ja löydetään, kuollaan ja synnytään, ollaan ihmisiä ja enkeleitä. Runoissa liikutaan muinaissuomalaisista tarunomaisista maisemista luonnon kielikuvin sydämen tuntoihin ja sielun sisimpään. Kansallisromanttiseksikin on runojen kuvastoa kutsuttu. Runojen aavistuksia ja kokemuksia siivittävät ja valaisevat viisauden vapauttavat sanat rakentavat kuutamon sillan sielun oivallukseen ja rakkauteen. Ne huokuvat läsnäolemisen ja tunteiden tuntemisen viisautta ja kertovat luonnollisen sydänpolun yksinkertaisuudesta, jossa henkiset harjoitukset osoittautuvat luonnottomiksi. Sielun koti on lähempänä kuin mikään polku ja rakkaus elämään johtotähtemme. Egon ansojakin avataan. Kuutamon valo paljastaa sielun eheyden ja ainutkertaisuuden, läsnäolemisen luonnollisen yksinkertaisuuden. Kieli on kaunista ja lämmintä ja hersyy sanoissa riimin riemu, ilon leikkikin. Aluksi käydään elämän alkulähteelle runouden muusan luo ja luonnon helmaan. Lopuksi joutsenen ikilento päätyy paratiisin portille Itsen oivalluksen ovelle ja Paratiisin lähteellä-kirjasarjan elävään paratiisin luomissatuun.