Hassinen, Toisella tavalla onnellinen

Pyörryttävän tarkkanäköinen romaani elämästä, joka repeytyy hetkeksi kokonaan auki. Nelikymppinen Sanna osuu sattumalta paikalle, kun kultasepänliikettä ryöstetään. Häpäisevä tönäisy maahan rikkoo koko vakiintuneen elämän. Äkkiä läsnä ovat jo unohtuneet muistikuvat niin auton takapenkillä opetellusta intohimosta kuin isän lyhyestä itsemurhakirjeestä: ”Rakastan elämää”. Onko mieltä etsiä syyllisiä kauan sitten tehtyihin valintoihin, niin omiin kuin muidenkin? Miten voi sietää elämän ja olemassaolon satunnaisuutta? Ja jos menneeseen ei ole paluuta, onko omassa elämässä mahdollista olla toisella tavalla onnellinen?