Kela, Uuden vuoden viimeinen päivä

”Tunteiden kirjo valjastettuna sanoiksi, maalattuna lauseiksi ja suljettuna sivujen sisälle. Mustien ajatusten viidakko, jonka lehvästössä on alkanut pikkuhiljaa näkyä valon pisaroita. Pieniä toivon kipunoita, jotka ajoittain räiskähtelevät iloisesti häivyttäen pimeyden hämäräksi.” Elämä ei mene aina niin kuin on suunnitellut. Vastaan tulee odottamattomia kohtaamisia, väistämättömiä tilanteita ja arvaamattomia kohtaloita. Kaikesta huolimatta on pakko jaksaa puskea eteenpäin. Joskus pahimman yli pääsee lukemalla sanoiksi puettuja tunteita, joihin voi itse samaistua. Näiden kansien välistä löytyy tunteita laidasta laitaan, enimmäkseen kuitenkin sieltä synkemmästä päästä. Rakkaudelle on suotu vain yksi teksti. Kaiken synkän keskellä on kuitenkin olemassa aina jotain hyvää, toiveikasta. Sitä ei ole unohdettu eikä hylätty, siellä se on, jos uskallat katsoa.