Kaasinen, Araukaria

Nuori biologian tutkija Ronja herää vahvasta kipulääkekoomasta valkoisessa sairaalahuoneessa. Mieli on tokkurainen ja sumea, eikä ruumiskaan tunnu omalta. On kuin kehoa peittäisi vieras iho siellä, missä sitä pääsee varovasti tunnustelemaan, eikä sen suhteetkaan tunnu oikeilta. Mieli ei suostu muistamaan, miten tähän on tultu, eikä asiaa helpota, että vanha äiti touhottaa jotakin kukkien kanssa. Viimeksi Ronja muistaa ajatelleensa englanniksi, huutaneensa kauhusta englanniksi, ja nyt hän kuulee...