Laaksonen, Kynän ja miekan kenraali Wallenius

Sodan ajan kenraaleista kirjoitetut teokset käsittelevät tavanomaisesti sankareita ja menestyjiä. Silmiinpistävänä poikkeuksena kenraalien keskuudessa erottuu jääkärikenraalimajuri Kurt Martti Wallenius. Hän oli paitsi antisankari, poliittinen kenraali ja Mannerheimin erottama ”epäonnistuja” myös maisteri, filosofi, kirjailija ja eränkävijä. Walleniuksesta historiankirjoitukseen jäänyt kuva on arvoituksellinen. Runsas alkoholinkäyttö löi myös leimansa. Hän oli ensimmäisiä jääkärikenraaleita, suupaltti suorasuu ja omapäinen johtajapersoona, joka ei turhia koreillut ja puheitaan varonut. Sivistyksensä ja sosiaalisien taitojensa ansiosta Wallenius teki armeijaa tunnetuksi maailmalla. Yhteydet lapualaisjohtoon ja syyteet Ståhlbergin kyydityksestä päättivät kuitenkin hänen värikkään upseerinuransa. Kenraali erotettiin, vaikka oikeus vapautti hänet kaikista syytteitä. Mäntsälän kapinan kohdalta Wallenius tuomittiin. Tutkintavankeudessa hän meni nälkälakkoon. Vapauduttuaan Wallenius aloitti kirjailijana, ja matkusteli sotakirjeenvaihtajana Aasiassa ja Euroopassa. Eräkirjailijana Wallenius oli aikaansa edellä, suunnannäyttäjä. Wallenius halusi päästä talvisotaan. Hänen vihamiehensä Mannerheim myöntyi pakosta ja Wallenius onnistui Lapissa. Myöhempi komentajan tehtävä Viipurinlahdella päättyi kuitenkin traagisesti. Vaikka Wallenius yritti vielä jatkosotaan, hänellä ei ollut sijaa pitkävihaisen Mannerheimin armeijassa. Kirjailijana Wallenius menestyi. Hän kuvasi ihmistä ja luontoa, elämää ja kuolemaa, pohti sodan olemusta ja kirjoitti peräti satukirjan. Taiteellinen Wallenius oli äärimmäinen individualisti. Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on tunnettu ja palkittu historiantutkija. Hän toimii dosenttina kolmessa eri yliopistossa. Laaksosen viimeisin teoksensa Viina, Hermot ja rangaistukset - Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelma 1918-1945 oli ehdolla sekä vuoden tiedekirjaksi että historian teokseksi.