Objects Collecting People

Julkaisu Objects Collecting People (toim. Kristina Tohmo, Johanna Perheentupa ja Matt Poll,) kertoo harvinaislaatuisesta kohtaamisesta kulttuuriesineiden, niiden alkuperäisten omistajien perillisten ja kahden museon välillä. Tarina seuraa australialaisen arrernte-kansan esineiden matkaa. Saksalainen lähetyssaarnaaja Oskar Liebler työskenteli Hermannsburgissa Keski-Australiassa 1900-luvun alussa. Hän keräsi lähes 2000 kulttuuriesinettä paikallisilta ensimmäisiltä kansoilta. Osa hänen kokoelmastaan päätyi Suomeen. Sata vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2018, arrernte-yhteisön jäsenet Lofty Katakarinja ja Shaun Angeles matkustavat Suomeen, saadakseen yhteyden kadonneeseen kulttuuriperintöönsä. Esineet ja niiden alkuperäiset omistajat kohtaavat jälleen. Julkaisu perustuu monivuotiseen yhteistyöhön Helinä Rautavaaran museon, Suomen kansallismuseon, Strehlow Research Centren, Sydney Universityn ja Nura Gili Indigenous Programs Unitin (UNSW) kanssa. Yhteistyötä on tehty Koneen säätiön tuella. ****** The publication Objects Collecting People, edited by Kristina Tohmo, Johanna Perheentupa and Matt Poll, is based on a project by the Helinä Rautavaara museum. It documents a rare encounter between cultural objects, the heirs of their original owners and creators, and two museums. The storyline follows the journey of these objects collected by missionary Oscar Liebler, who worked in Hermannsburg in central Australia in the early 20th century. Liebler collected approximately 2000 cultural objects from local First Nations communities, among which were the Arrernte Peoples. A part of his collection ended up in Finland. A hundred years later, in June 2018, two members of the Arrernte community, Lofty Katakarinja and Shaun Angeles, travelled to Finland to learn about the extent of their cultural footprint now in the northern hemisphere, reuniting the objects with people who are their cultural inheritors. The project involved several partners: the National Museum of Finland, the Strehlow Research Centre, the University of Sydney and the Nura Gili Indigenous Programs Unit, UNSW, and was implemented with the support of the Kone Foundation.