Vartiainen, Isän linnoitus

”Vain juostessani minulla on aikaa pysähtyä ajattelemaan sinua kunnolla.” Isän linnoitus on autofiktiivinen pienoisromaani isän kuoleman aiheuttamasta surusta. Teoksen kertoja, poika, tekee surutyötään juoksemalla. ”Nyt tuntui kuin muistoilla ja juoksulla olisi yhteinen askel.” Juoksulenkin edetessä poika yrittää selvittää, miksi isä viimeisinä vuosina sulkeutui itseensä. ”Isä, etkö tiennyt istuvasi linnoituksessa, itse rakentamassasi?” Päiväkirjamaisissa havainnoissaan Vartiainen kuvailee...