Kalanti, Ruumis ja rauta - esseitä esineiden sosiaalisuudesta

"Ruumis ja rauta" tutkii esineellisten välineiden ja inhimillisen ruumiin lihallis-materiaalisia kohtaamisia: tunnustelua, tarttumista ja liikuttamista, joissa ruumiin kosketus ja voima kanavoituvat välineen kautta ympäristön ja ruumiin välisen suhteen muutokseksi. Kun ruumis tarttuu työkaluun tai käynnistää koneellisen kulkuneuvon voimantuotannon, subjekti pääsee osalliseksi välineiden aktiivisuudesta, niiden kyvystä muuntaa, välittää ja tehostaa ruumiin motorisia käskyjä rakenteelleen ominaisilla tavoin. Peltisakset muuntavat kämmenen puristuksen leikkaavaksi liikkeeksi. Auton liikkeellelähtö saa tuolissa paikoillaan istuvan kuljettajan ympäristön liikkeeseen samalla kun kiihtyvyys iskee ruumiin lihaksiin ja autonomiseen hermostoon. Ruumiin ja raudan liiton ehtona on, että molemmat ovat saman lajin olioita, sillä juuri ruumiinsa kautta inhimillinen subjekti on vuorovaikutuksessa materiaalisen ympäristönsä kanssa. Ruumis on materiaalinen ja biomekaaninen, siksi se on altis fysikaalisille voimille, joita koneet ja laitteet tuottavat ja jotka kohtaamisissa materiaalisten esineiden ja rakenteiden kanssa ruumiiseen välittyvät. Subjekti tuntee ruumiiseensa kohdistuvat voimat paineena tai puristuksena, kiihtyvyytenä tai hidastuvuutena. Sisäisaistit rekisteröivät ruumiin tasapainotilaa horjuttavat voimat, joita lihastyöllä vastustetaan. Sisäisaisteihin ihminen tukeutuu myös ohjatessaan välineitä, sillä palaute välineen käyttäytymisestä rekisteröidään ruumiilla. Miten välineet vastaavat ruumiin liikkeisiin on välineiden responsiivisuutta, jonka ruumiissa tuottamat muutokset ovat sensuaalista tietoa. Sensuaalinen tieto on välinetuntoa, jonka avulla ruumiillinen subjekti säätelee vuorovaikutustaan objektien kanssa. Kytkeytyminen tekniseen välineeseen tyypillisesti vahvistaa subjektin kykyä muotoilla ympäristöään sekä laajentaa tämän toiminnan ulottuvuutta aika-tilan avaruudessa samalla kun se eristää hänen ruumiinsa ympäristöstään ja kanavoi tilan aistimisen mahdollisuuksia. Toimintakyvyn ja sensuaalisten aistimusten riippuvuus ruumiinulkoisesta välineestä psyykkisesti varaa objektin, jonka kanssa ruumis toimii. Ääritapauksessa väline saattaa tuntua korvaamattoman arvokkaalta. Tämä on ymmärrettävissä vain siten, että esineellisestä objektista on tullut osa käyttäjänsä minuutta. Psykoanalyyttisesti ajatellen minuus muodostuu kaikesta siitä, mistä minä itse kokee määräävänsä. Se, mikä on minän kontrollissa, tulee osaksi itseä. Ja sikäli kuin ihminen kykenee määräämään esineistä ja ohjaamaan välineitä, joita hänen ympärilleen kasautuu, nämä objektit lankeavat hänen minuutensa piiriin. Koneet, jotka muuntavat ruumiin vähäisetkin motoriset liikkeet voimaksi, joka työskentelee käyttäjänsä puolesta, asettavat subjektin "lapsiruhtinaan" asemaan. Hän voi odottaa koneen ponnistelevan puolestaan ja samalla säilyttää määräysvallan sen toiminnan suuntaamisesta ja jatkumisesta. Koneet asettuvat omistajansa itseobjekteiksi, joiden kautta minä säätelee mielihyväänsä. Esineiden tärkeys minuuden ylläpitäjänä on seurausta niiden kyvystä vaikuttaa ruumiin somaattiseen tilaan ja somaattisen tilan kautta psyykeen. Koska esineillä on kausaalista ja symbolista voimaa, subjekti voi käyttää niitä oman ympäristönsä, psykofysiologisen tilansa ja sosiaalisten suhteidensa säätelyyn. Ja siksi ihmiset hakeutuvat objektien seuraan.