Sipilä, Esiliina aikansa kehyksissä - moniaikaista tekstiilikulttuuria ja representaatiota kodista, perheestä, puhtaudesta ja käsityöstä 1900-luvun alkupuolen Suomessa

Esiliina on hyvä esimerkki siitä, miten menneisyys on läsnä nykyhetkessä. Sanonta siitä, että henkilö on esiliinana toiselle, viittaa jo rautakaudelta peräisin olevan uskomukseen siitä, että esiliina konkreettisena vaatekappaleena on sisältänyt maagisia naisia suojelevia ominaisuuksia. Niskan taakse kiinnittyvän esiliinan yhtenä esikuvana on ollut miesten muun muassa sepän töissä suojanaan käyttämä nahkavuota. Agricolan teksteissä 1500-luvulla esiintynyt esilina-termi taas viittaa pellavaan, ja se on nimityksenä rautakauden villaista ja keskiajan nahkaista esiliinaa uudempi. Valkoisten pikkuesiliinojen mieltäminen seksikkäiksi vaatekappaleiksi puolestaan on jatkumoa ajasta, jolloin miehet isännän oikeudella käyttivät hyväkseen esiliinoihin pukeutuneita palvelustyttöjä. Kasvatustieteiden maisteri Outi Sipilän käsityötieteen väitöskirjassa tarkastellaan esiliinoja osana suomalaista tekstiilikulttuuria ja etsitään menneisyydestä ymmärrystä sille, miten ja miksi esiliinoja on käytetty, miten niitä on valmistettu sekä miten ja mistä lähtökohdista esiliinoihin liitettyjä merkityksiä on muodostettu. Taustalla on moniulotteinen ja moniaikaisesti syntyneiden aaterakennelmien kudos.