Heinemann, Hotellielämää - Seurapiirejä ja suurvaltapolitiikkaa

Teos Hotellielämää - seurapiirejä ja suurvaltapolitiikkaa on tavalliselle lukijalle tarkoitettu kertomus hotellien historiasta, niin sodan kuin rauhankin aikana. Se liittyy samaan aihepiriin kuin syyskuussa Suomenkin TV:ssä alkanut viihteellinen epookkisarja The Halcyon, joka kertoo lontoolaisesta loistohotellista toisen maailmansodan aikana. Mutta tässäkin totuus on paljon tarua ihmeellisempää. Tuolloin hotellit näyttelivät tärkeää roolia yhteiskunnassa. Lontoossa seurapiirit juhlivat niissä kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää, Pariisin Ritzissä taas asuivat saksalaiset miehittäjät samaan aikaan kun sen baarissa ja henkilökuntatiloissa piti majaansa vastarintaliike. Espanjan sisällissodan aikana hotelli Floridasta Madridissa tuli päämaja paitsi sotakirjeenvaihtajille myös kirjailijoille ja muille "romanttisille sotaturisteille". Raadollisemmin sisällissodan koki ruandalainen Hotel des Mille Collines, joka toimi turvapaikkana kansanmurhaa pakeneville. Myös rauhan aikana hotellit ovat olleet paljon muutakin kuin matkailijoiden yöpymispaikkoja. Iloisilla 1920- ja 1930-luvuilla naisen oli "tultava nähdyksi" tietyissä paikoissa ollakseen todellinen kosmopoliitti, ja näitä paikkoja olivat mm. hotellit Claridge's Lontoossa, Ritz Pariisissa ja Cap d'Antibes Rivieralla. Amerikan mantereella näyttäydyttiin Waldorf Astoriassa. Monet kiertävät taiteilijat ja kirjailijat ovat viettäneet hotelleissa pitkiä aikoja, varsinkin Ernest Hemingway, jonka muistoksi hotellit ovat nimenneet sviittejä ja baareja joka puolella maailmaa. Grand hotelit ovat kokeneet nousu- ja laskukausia, samoin tienvarsien pienet majatalot - niiltä rautatiet veivät asiakkaat kunnes autoilu toi heidät jälleen takaisin. Kilpailu on silti kovaa, ja markkinoinnissa on joskus otettu avuksi paitsi kuuluisat asiakkaat myös henkimaailman ilmiöt ja väärinkäsitykset. Teos pyrkii olemaan helppolukuinen ja viihdyttäväkin kuvaus tästä kaikesta.