Mitä pelit ovat? Ovatko ne urheilua tai viihdettä? Onko pelien arvo vain euroissa? Turmelevatko ne nuorison? Digitaalisia pelejä kritisoidaan viihteellisyydestä ja kaupallisuudesta, mutta niillä on oma vahva taiteellinen ulottuvuutensa. Tärkeimmäksi peleissä nousee kokeminen, kun tarinan kulkuun voi itse vaikuttaa. Pelaaja itkee, nauraa, suuttuu ja liikuttuu tehdessään valintoja pelin mikrokosmoksessa. Parhaimmillaan pelit saavat pelaajan kyseenalaistamaan, kysymään ja ottamaan kantaa. Pelitaiteen manifesti uppoutuu pelien maailmaan uudesta näkökulmasta ja ravistelee vallitsevia asenteita. Historiasta poimittujen esimerkkien avulla kirja nostaa digitaaliset pelit samanveroiseksi taidemuodoksi seitsemän vanhemman taiteen rinnalle: peleissä on kirjallisuutta, kuvanveistoa, maalaustaidetta, arkkitehtuuria, teatteria, elokuvaa ja musiikkia. Kirjassa kuljetaan Pongin ja Tetriksen yksinkertaisesta kauneudesta Civilizationin strategiallisuuden kautta aina Witcherin ja Grand Theft Auton käsikirjoituksellisiin merkkiteoksiin, joissa todelliset merkitykset avautuvat vasta pelatessa. Kirja sopii niin pelaajille ja pelinkehittäjille kuin kaikille kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneille.