Sinikoski, Kuun valossa

Kun olin pieni, äitini lensi kuuhun. Hän oli töissä sirkuksessa ja sinä yönä hänet ammuttiin ilmaan kuten tavallisestikin. Se ei kuitenkaan ollut tavallinen ilta, sillä ilma oli kuulas ja taivas täynnä taikuutta. Äitini noustua ilmaan hän vain jatkoi lentämistä. Läpi teltan, halki pilvien, koko matkan kuun kamaralle. Siellä hän nyt istuu. Katselee elämäämme ja hymyilee.Aki-Pekka Sinikoski debytoi kauniilla, filosofisella tarinalla, jota Ilja Karsikkaan taidokkaat akvarellikuvitukset...