Mitä ystävyys on? Tämä kysymys askarrutti 1100-luvulla elänyttä apotti Aelrediä. Palvellessaan nuorena Skotlannin kuninkaan hovissa hän oli tutustunut Ciceron ystävyyttä käsittelevään teokseen ja myöhemmin toimiminen noviisien ohjaajana Rievaulx'n luostarissa antoi hänen pohdinnoilleen käytännöllisen lähtökohdan. Sairasvuoteellaan hän sai vihdoin tilaisuuden viimeistellä vastauksensa itseään kauan askarruttaneeseen kysymykseen. Miten ystävyys selittyy kristinuskun lähtökohdista käsin? Aelredin vastaus erottuu omaleimaisena muusta aihepiirin kirjallisuudesta. Hän opettaa, että Kristus on ystävyyden lähtökohta ja ystävyysliiton kolmas osapuoli. Vaikka ystävyys on elämää elävöittävä lääke, se altistaa myös monille kärsimyksille. Apotin mukaan todelliseen ystävyyteen kuuluva tahdon ja tunteiden mukautuminen ei ole saavutettavissa muissa ihmissuhteissa yhtä täytenä. Hengellisestä ystävyydestä on kristillisen kirjallisuuden klassikko, joka on nyt ensimmäistä kertaa saatavilla suomeksi. SUomennosta täydentävät johdanto ja yksityiskohtaiset selitykset.