Lounasmaa, Täällä ei näperrellä! - kylmäfyysikon kuumat paikat

Olli Lounasmaa loi huippututkimuskeskittymän. Hän tiesi, miten se tehdään. Hänen muistelmateoksensa on ajankohtainen tiedepoliittinen puheenvuoro ja tärkeä lisä suomalaiseen innovaatiokeskusteluun. Muistelmissaan Olli Lounasmaa kertoo, miten Kylmälaboratoriosta kehittyi huippututkimusyksikkö kylmäfysiikassa ja aivotutkimuksessa. Kirjassa kuvataan tutkijan työtä ja tiedeyhteisön arkea. Työssä tarvitaan syvällistä teoreettista osaamista ja käytännön kädentaitoja, pitkäjänteisyyttä, riskinottoa ja uskoa yhteisiin tavoitteisiin. Ristiriidoilta ja prioriteettikiistoiltakaan ei vältytty. Kirjassa kerrotaan, miksi kylmäfysiikkaa kannattaa tutkia. Lähellä absoluuttista nollapistettä atomien lämpövärähtely lakkaa ja löytyy uusia luonnonilmiöitä. Olli Lounasmaan johdolla Kylmälaboratoriossa kehitettiin yhä uusia laiteteknisiä ratkaisuja, joiden avulla heliumkaasua ja eri metalleja voitiin jäähdyttää yhä matalampiin lämpötiloihin. Silloin paljastuivat mm. nestemäisen heliumin suprajuoksevuus ja metallien suprajohtavuus. Hän selvittää, miten korkealuokkainen perustutkimus luo edellytyksiä käytännön sovelluksille, joista yhtenä mainittakoon laajalti mm. lääketieteessä käytössä oleva magneettikuvaus (MRI). Tutkimuksen sivutuotteena Kylmälaboratorio paransi toistuvasti kylmyyden maailmanennätystä ja otti nimiinsä myös kuumuuden maailmanennätyksen onnistuessaan siirtymään absoluuttisen nollapisteen "väärälle puolelle". Tutkijajoukkoon liittyivät myös tähtitieteilijät ja laboratoriossa tehtiin mm. maailmankaikkeuden alkuräjähdystä mallintavia kokeita.