Nevala, Uudisraivaaja - Joensuun yliopiston 40-vuotishistoria

Joensuun korkeakoulun toiminta alkoi syyskuun 1969 alussa ja päättyy joulukuun 2009 lopussa, kun Joensuun ja Kuopion yliopistojen muodostama Itä-Suomen yliopisto käynnistyy. Uudisraivaaja kertoo korkeakoulun ja yliopiston kasvusta muutaman opettajan ja 150 opintojaan täydentäneen kansakoulunopettajan korkeakoulusta yli 1 2000 työntekijän, noin 8 500 opiskelijan ja kahdeksan tiedekunnan opiskelijan yliopistoksi. Kirjan nimeen, Uudisraivaaja, tiivistyy yksi Joensuun korkeakoulun ja yliopiston historian olennainen juonne. Neljän vuosikymmen aika on näet ollut monessa mielessä uuden kehittelemistä, kokeilemista ja muutoksiin sopeutumista. Uudisraivausta olivat jo korkeakoulun perustaminen osana Itä-Suomen yliopistokysymyksen ratkaisua sekä omannäköisten toimintatapojen ja käytäntöjen rakentaminen 1970-luvun alkupuolella. Korkeakoulu kasvoi mainitulla vuosikymmenellä ja nivoutui osaksi ylimmän opetuksen järjestelmää. Merkittävä saumakohta oli 1980-luvun alun voitokas taistelu metsätietieteellisen koulutuksen saamiseksi. Se monipuolisti osaltaan korkeakoulun tarjontaa alkuvuosien opettajankoulutuspainotuksesta. Joensuun korkeakoulusta tulikin yliopisto vuoden 1984 alussa. Yliopisto astui määrätietoisesti korkeakoululaitoksen uudistamisen eturintamaan 1980-luvun lopulta lähtien. Joensuussa otettiin käyttöön muun muassa kokonaistyöaikamalli ja toimintamenobudjetointi vuosia ennen kuin ne vakiintuivat muissa korkeakouluissa. Joensuun yliopisto loi tuolloin nykypäiviin kestäneen aseman reformihakuisena yliopistona, eräänlaisena opetusministeriön mallioppilaana. Hallinnollisten ja rakenteellisten uudistusten lisäksi 1990-luvulta nykypäiviin ulottuva aika oli Joensuun yliopistossa voimakkaan kansainvälistymisen kautta. Opiskelijavaihto ja tutkimuksellinen yhteistyö kasvoivat erityisesti Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi. Samalla ulkopuolisen tutkimusrahoituksen määrä lisääntyi. Toinen näkyvä elementti oli soveltavan tutkimuksen ja siihen liittyvän osaamisen siirron painottuminen. Yliopistosta tuli tämän seurauksena vähitellen sellainen sijaintialueiden kehityksen edistäjä kuin korkeakoulun perustamisvaiheissa odotettiin. Toisaalta opiskelijat rekrytoituivat ja sijoittuvat työelämään aikaisempaa enemmän eri puolille maata. Joensuun yliopiston asema uudisraivaajana huipentui nopeatempoiseen Itä-Suomen yliopiston rakentamiseen. Väljänä yhteistyönä alkanut hanke kiinnittyi osaksi suomalaisen yliopistolaitoksen suurremonttia, johti sitä kautta kahden yliopiston itsenäisen toiminnan päättymiseen ja uuden Itä-Suomen yliopiston syntymiseen.