Holopainen, Tekijä ja näkijä - Antti vasemmalta

1950-luvun pohjoissavolainen maaseutu eli lähes luontaistaloudessa. "Fossiilisia polttoaineita oli vain lamppuöljy" Antin lapsuudenkodissa. Pientilan työ oli käsityötä ja työtä hevosen kanssa. Kuudenkymmenen vuoden kehityskaari, minkä kirjan kirjoittaja - Antti - on elänyt ja kokenut on ollut huikea ja haasteellinen. Antti harjaantui kovaan työhön lapsena 1950- 60-luvuilla ja päätti kokopäiväisen työuransa vuoden 2011 alussa Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkärinä. Antti Holopainen kertoo tässä kirjassa omaa elämäntarinaansa ja maailmankuvansa muotoutumista lapsuuden "korpikommunismista" nykyaikaan. Hän kertoo omista ajatuksistaan arvioiden samalla sodanjälkeisen sukupolven hyvinvointivaltion rakentamista käytännön lääkärin ja osallistujan näkökulmasta. Kirjan perussanoma on humanismi, välittäminen ja syrjittyjen oikeuksien puolustaminen.