Kivastik, Taivaan portaat - And my spirit is crying for leaving

Mart Kivastikin romaanin nimi Taivaan portaat viittaa Led Zeppelinin kappaleeseen Stairway to Heaven. Tuon kappaleen sisältävän levyn saa päähenkilö Uu 13-vuotiaana kuunneltavakseen neuvostoaikaisessa Tartossa. Levyn haltija on hänen aikuinen ystävänsä, kuvataiteilija Georg. Romaani alkaa hetkestä vuosikymmeniä myöhemmin, jolloin Neuvostoliitto on lakannut olemasta ja Viro itsenäistynyt, keski-ikäinen perheellistynyt Uu työskentelee rakennusfirman konttorissa ja Georg on kuolemaisillaan. Siinä missä nuori poika odotti ”oikean elämän” alkamista, keski-ikäinen mies huomaa sen menevän ohi yhä kiihtyvällä nopeudella. Sitä paitsi ”oikea elämä” ei olekaan sitä, mitä sen kuvitteli olevan. Kuinka on käynyt lapsuuden tulevaisuuden haaveille? Uun ystävä Georg ei usko ajan olemassaoloon. Hän odottaa James Webbin teleskoopin valmistumista, sillä sen avulla voisi nähdä ajan alkuun ja - kuten boheemi taiteilijasielu ajattelee - liikkua vapaasti ajassa. Vähän ennen kuolemaansa Georg uskoo keski-iän ikävyyttä potevalle Uulle salaisuutensa, toisen keinon liikkua ajassa. Se toimii ja niin Uu pääsee palaamaan lapsuutensa viimeiseen, lämpimään kesään. Tästä eteenpäin romaani kulkee kahdessa aikatasossa, nykyhetkessä ja 1970-luvulla. Mennyttä aikaa kuvataan lapsuuden ja nuoruuden taitekohtaa elävän pojan kokemana. Virolaisessa kritiikissä on kiitetty 1970-luvun arkielämän autenttista kuvausta ilman jälkiviisautta ja myöhemmin tehtyjä ideologisia tai historiantutkimuksen tulkintoja. Romaania on luonnehdittu itsessään Webbin teleskoopiksi, jonka avulla näkee menneisyyteen. Näkymä on nostalginen, mutta ei pelkästään kaunis. Lapset saavat aikuistumisoppinsa toisinaan suorastaan vaarallisissa tilanteissa. Romaanissa on myös filosofisia ja eksistentiaalisia kysymyksiä ajasta, onnesta ja elämän merkityksestä, mutta niitä koetellaan arkielämää vasten. Uu joutuukin lopulta sen valinnan eteen, missä ajassa hän haluaa elää. Ratkaisu jää sopivasti avoimeksi. Mart Kivastik (s. 1963) on tarttolainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Häneltä on ilmestynyt kolme romaania, useita novelli- ja esseekokoelmia sekä näytelmä- ja elokuvakäsikirjoituksia. Hän on saanut useita palkintoja kirjallisesta tuotannostaan. Suomeksi häneltä on julkaistu aikaisemmin vain yksi, Katariina Suurpalon suomentama novelli antologiassa Nippernaati 2 (Eesti Instituut 2016).