Jyränki, Kouluajat 1940-1950

Kontiolahti, Joensuu, Savonlinna, Hamina: kouluvuodet 1940-luvulla. Koti on aluksi korpivaruskunnassa keskellä metsää, kesät välkehtiviä ja suuri Höytiäisen järvi aivan vieressä. Eletään levotonta sota-aikaa, vaihdetaan useamman kerran koulua, turvaudutaan välillä koulukortteeriinkin. Ruoka käy vähiin, tehdään hamstrausmatkoja, osallistutaan tuotantokamppailuun. Vapaasti liikkuva poikajoukko kehittelee omia pelejään, joissa hyvä mielikuvitus tuo dekkarien ja konnien maailman keskelle omaa olemista. Tavarasta on pulaa, vain kirjoja riittää. Rauhan tultua kesäparatiisi on jätettävä ja muutettava meren rannalle pieneen varuskuntakaupunkiin, missä kaikki on toisin. Vähitellen tulokas kuitenkin kotoutuu, ja elämä alkaa kietoutua yhä kiinteämmin suuren valkoisen koulurakennuksen ympärille. Siellä noustaan luokka luokalta ylempiin kerroksiin ja siellä pitää teinikunta tanssiharjoituksiaan. Koulusta tulee tärkeä, mutta kaupunginkirjastossa on vapauden valtakunta. Koululaisessa kasvaa vähitellen uppiniskaisuus ja halu omiin arviointeihin, samaan aikaan kun ympäröivä yhteiskunta kääntyy uuteen asentoon sodan lopputuloksen mukaan. Antero Jyränki, sittemmin oikeustieteen professori, kirjoittaa mikrohistoriaa koululaisen elämänpiiristä 1940-luvun kriisin, sodan ja murroksen vuosina. Kirja on samalla alku yksilön kehityskertomukselle, joka jatkuu teoksessa Punainen hattu.