Hanhela, Riennän, Ruut, riennän elämään itseni näköiseen

Tarina kriisistä ja kärsimisestä. Tarina läheisriippuvuudesta ja alkoholismista. Tarina kasvusta ja kehityksestä kohti eheyttä. ”Tarina matkasta pimeyteen ja takaisin valoon. Matkasta, jonka monet tekevät vain yhteen suuntaan. ” Kalle Lähde, romaanin esipuhe Tositapahtumiin pohjautuva romaani kietoo kerrontaansa faktaa ja fiktiota; päähenkilöiden Ruutin ja Andrean kasvukertomukset, heidän sukujensa historiaa sekä suomalaisen yhteiskunnan tapahtumia ja asenneilmastoa sota-ajalta näihin päiviin asti. Romaani kertoo päihderiippuvan läheisenä elämisestä, kuluttavasta, läheisriippuvasta rakkaudesta, kärsimisestä ja lopulta selviämisestä. Kriisin edessä pysähtyminen, nöyrtyminen, henkinen työ - yksin ja yhdessä vertaistensa kanssa ponnistellen - ja turvautuminen omavoimaisuuden sijasta itseään Korkeampaan Voimaan vievät päähenkilön lopulta kohti uudenlaista, sisäistä mielenrauhaa. Päihde- ja läheisriippuvuussairaudet minnesotahoidon näkökulmasta ovat romaanin keskeinen viitekehys. Nämä perhesairaudet kuormittavat yhteiskuntaamme rankasti. Päihderiippuvuudesta kärsii 10-15 % suomalaisista. Jokaisen päihderiippuvan lähellä on vähintään viisi läheisriippuvuudesta kärsivää perheenjäsentä.