Väyrynen, Suomen linja

Teoksessaan Väyrynen vetää kaaria maamme varhaisesta historiasta kauas tulevaisuuteen. Hän kiinnittää erityistä huomiota Suomen linjan kannalta ratkaisevan tärkeisiin tapahtumiin, kuten vuoden 1982 presidentinvaaleihin, vuoden 1987 hallitusratkaisuun, vuoden 1994 presidentinvaaleihin sekä maamme liittymiseen Euroopan unioniin ja euroalueeseen. Aatteellinen Suomen linjan Väyrynen ankkuroi Santeri Alkioon, joka loi jo 100 vuotta sitten ihmisyysaatteeseen perustuvan vaihtoehdon teollistuvan ja kaupungistuvan yhteiskunnan kehitykselle. Alkion ajatukset tarjoavat kestävän perustan myös ihmiskunnan, Euroopan ja Suomen tulevaisuudelle. Käytännön politiikassa tiukinta suuntataistelua on käyty Urho Kekkosen johtaman keskustan ja Väinö Tannerin johtamien sosialidemokraattien välillä. Molempien edustamat sisä- ja ulkopoliittiset perinteet nojautuvat itsenäisyytemme alkuvaiheisiin, ja ne vaikuttavat edelleen nykyisten ja tulevien poliitikkojen toimintaan. 1970-luvun alusta alkaen Suomen linjasta taistelivat Mauno Koivisto ja Paavo Väyrynen. Koivisto voitti ja siirsi Suomen Kekkosen linjalta omalleen, jonka juuret ovat tannerilaisessa sosialidemokratiassa. Suomi liittyi Euroopan unioniin ja euroalueeseen. Vuonna 2001 Koivisto kirjassaan "Venäjän idea" kauhisteli sitä, millaiseen kehitykseen hänen jättämänsä poliittinen perintö oli johtanut. "En halua lukea kirjani arvioinneista, että hyökkään rajusti Mauno Koivistoa vastaan", Väyrynen kirjoittaa. "En hyökkää. Minulla ei ole mitään häntä vastaan. Tosiasiat vain antavat hänen toiminnastaan aivan toisenlaisen käsityksen kuin hän on itse pyrkinyt siitä antamaan. Uskon, että joudun vielä Koivistoa puolustamaan, kun keskustelu hänen toiminnastaan toden teolla käynnistyy."