Esikoisteoksessaan Aurinko kultaa pilven reunan on Anna-Liisa Myllyneva kiteyttänyt elämäntarinansa runoiksi. Rakastettuna suuren perheen äitinä, mummona ja aviopuolisona vietetyt vuodet antoivat voimaa ja rakkaus kantoi myös silloin kun aurinko pimeni. Ei ollut yötä eikä päivää... Ei enää haaveiltu tulevasta kesästä, ei puhuttu arkisista asioista, kaikki oli jo sanottu. Voimasi ehtyivät, laihtunut vartesi painui kumaraan, silmissäsi oli periksiantamisen tuska. Niin kuin lähdimme yhteistä tietä kulkemaan käsi kädessä, niin se myös päättyi - käsi kädessä. Aika kuluu, pienet kämmenenkuvat jättävät jälkensä mummolan ikkunoihin... En henno pyyhkiä niitä pois.