Sepponen, Lasten lääkkeiden käyttö ja siihen liittyvät ongelmat lasten ja vanhempiennäkökulmasta

Lasten sairauksia ja niiden oireita hoidetaan yleisesti lääkkeillä. Jotta terveydenhuollon ammattilaiset pystyvät tukemaan perhettä lapsen sairauden hoidossa, täytyy heidän tietää millaisia ongelmia lääkkeiden käyttöön voi kotona liittyä. Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsaus käsittelee lasten sairastavuutta ja lääkkeiden käytön yleisyyttä sekä lääkehoidon onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusosassa tarkastellaan lääkehoidon hyötyjä ja asemaa suhteessa muihin hoitomuotoihin, lääkkeiden käytön ongelmia ja niiden ratkaisukeinoja, lasten omatoimisuutta lääkkeiden käytössä sekä terveydenhuollon ammattilaisille suunnatun koulutusintervention vaikutuksia kotona tapahtuvaan toimenpiteen jälkeiseen kivunhoitoon. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa tutkittiin 0-7-vuotiaiden lasten (n=115 ja n=112) kivun hoitoa kotona Kuopion yliopistollisessa sairaalassa tehdyn päiväkirurgisen toimenpiteen jälkeen, 0-12-vuotiaille lapsille (n=643) hengitystieinfektioon määrätyn antibioottikuurin toteutumista sekä 7-12-vuotiaiden astmaa sairastavien lasten (n=31) kokemuksia astmalääkkeiden käytöstä. Kahdessa ensimmäisessä osatutkimuksessa aineistot kerättiin vanhemmille suunnatuilla postikyselyillä ja kolmannessa osatutkimuksessa astmaa sairastaville lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnatuilla teemahaastatteluilla. Kivun ja astman hoidossa käytettiin lääkkeiden lisäksi myös lääkkeettömiä hoitomuotoja. Vaihtoehtohoitoja, kuten rohdosvalmisteita tai homeopatiaa, ei lapsille kuitenkaan yleensä käytetty. Lääkkeiden käyttöön liittyi seuraavia ongelmia: haittavaikutukset (erityisesti antibiootit), haittavaikutusten pelko (erityisesti kortikosteroidit), lääkkeiden puutteellinen teho, lapsen kieltäytyminen lääkkeiden ottamisesta (erityisesti peräpuikot), paha maku (erityisesti suspensiot ja liukenevat tabletit), nielemisvaikeudet sekä lääkkeiden ottamisen unohtaminen. Lisäksi seuraavat tekijät vaikeuttivat erityisesti pitkäaikaisen astmalääkityksen toteuttamista: lääkityksen monimutkaisuus, hankalat ja epäkäytännölliset annostelulaitteet, säännölliseen lääkkeiden ottamiseen kyllästyminen sekä lääkkeiden käyttämisen vuoksi kiusatuksi joutuminen. Astmaa sairastavat 7-12-vuotiaat lapset käyttivät astmalääkkeitä varsin omatoimisesti, mutta omatoimisuus ei ulottunut muihin lääkkeisiin. Lasten kivun hoitoa käsitelleen koulutusintervention myötä sekä kotihoito-ohjeita saaneiden että kipulääkettä lapselleen antaneiden vanhempien osuudet kasvoivat. Monia lääkehoidon ongelmia voidaan ehkäistä kiinnittämällä huomiota lääkkeen ja lääkemuodon valintaan sekä kertomalla lapselle ja hänen vanhemmilleen paitsi lääkkeen oikeasta käytöstä myös odotettavissa olevista hyödyistä ja mahdollisista haitoista. Myös heidän huoliensa kuunteleminen sekä asiallinen suhtautuminen niihin tukee lääkehoidon onnistumista.