Taskinen, Tulenhaltija ja minä

Varkaus, ponteva ja kansainvälinen pikkukaupunki 1980-luvulla. 11- vuotiaan Juhanan keltainen Jopo kiitää pitkin lehmusten reunustamia katuja. Elämä on välillä sokerisen makeaa kuin kioskilta ostetut kymmenen pennin vadelmaluuirtokarkit ja radiossa soi Dingon Rio ohoi. Toisaalta eletään aikaa, jolloin kovanaamat laukovat lämäreitä kaukalossa ja nyrkkeilevät ilmaherruudesta nuorisotalon parkkipaikalla. Herkille tunteilijoille ei ajan ilmastossa ole sijaa. Erityisherkkä Juhana yrittää luovia tunteidensa kanssa ristiriitaisessa maailmassa. "Tunnistin luonteeni herkkyyden ja pehmeyden, joka teki elämästäni valtavan rikkaan ja sai sen parhaillaan loistamaan sateenkaaren väreissä. Ehkä sisältäni löytyisi sateenkaaren pää, jonka pohjalla lepäsi aarre, oma sieluni. Mutta samalla tuo aarre tuntui joskus taakalta. Ikään kuin selkääni olisi lastattu loppuun asti pakattu rinkka, joka oli täynnä tiiliskiven kokoisia tunteita. Taakka, joka sai aika ajoin heikot polveni notkumaan tuskan ja murheen painosta. Välillä tunteen maata kohti vetävä painovoima oli niin musertavan voimakas, että olin lähellä holtitonta pudotusta rinteeltä johonkin yksinäiseen syvänteeseen murheen laakson pohjalle. Elämä oli ristiriitaista, repivän ristiriitaista." Eräänä yönä elämä muuttuu, kun Juhana temmataan mukaan elämänsä koitokseen kokonaan toiseen maailmaan. Keskellä tunturierämaata hän joutuu silmäkkäin pahimpien pelkojensa ja elämän peruskysymysten kanssa. 1980-luvun ajankuva, jylhä pohjoinen luonto, herkän pojan mielenmaisemat sekä mahdoton mielikuvitus piirtyvät sivuille rikkaan kerronnan ja hehkuvien maalausten kautta. Tarina antaa ajattelemisen aiheita niin lapsille kuin vanhemmillekin lukijoille. Voiko tuhansien tunteiden keskellä varttua täydellisen epätäydelliseksi minuksi, jollainen kaikkein eniten haluaa olla?