Collins, Heidegger ja natsit

Kaikki tärkeä nykyfilosofia ottaa tavalla tai toisella kantaa Martin Heideggerin ajatteluun. Heideggeria ei voi siis ohittaa ilman, että hänen ajatuksensa palaisivat jostain toisesta suunnasta. Hänen nimeensä liittyy kuitenkin varjo, joka on kohdattava yhtä aikaa hänen nimensä kanssa: kansallissosialismi, natsismi, Hitler - kaikki nimiä sillä ohittamattomalle kauhulle ja tuholle, jonka ääressä Heidegger eli ja ajatteli. Jeff Collinsin Heidegger ja natsit kartoittaa tätä tärkeää kysymyskenttää helposti lähestyttävällä ja kaunistelemattomalla tavalla ottaen kuitenkin huomioon myös Heideggerin työn puolustajien ja jatkajien näkemyksiä. Näin Heideggerin ja natsismin yhteyttä työstetään tavalla, joka avaa ovia moneen suuntaan lukijan jatkettavaksi. Kuten Collins toteaa, Heideggerin ja natsien väliseen suhteeseen tiivistyy laajempi kysymys filosofian ja politiikan välisestä suhteesta. Työstämällä läpi Heideggerin suhdetta oman aikansa reaalipolitiikkaan lähestytään väistämättä kysymystä nykyfilosofian ja nykyreaalipolitiikan välisestä suhteesta: Onko filosofi, josta tulee valtaapitävien sylikoira, enää filosofi? Voiko filosofi filosofina palvella maansa hallitusta millään tavalla? Onko filosofian joko sopeuduttava valtavirtaan tai marginalisoiduttava? Voiko filosofia ohjata politiikkaa ja jopa antaa politiikalle tältä puuttuvat totuudet? Voiko filosofisen teorian ja poliittisen käytännön välillä ylipäätänsä olla molemminpuolista vuorovaikutusta, vai tekeekö filosofi itsestään aina narrin astuessaan poliitikkojen käsinukeksi?